Reportterin mentyä haastattelen pihassa olevaa kuminaa: Miten päätitte olla mauste.
Eeva Kilven runo käy mielessä, kun kassapoika kysäisee asiakkaalta, mitä eroa on kerä-, kukka- ja parsakaalilla. Asiakkaalta siis. No, ehkä vastauksen saatuaan hän ei enää kerä-, kukka- tai parsakaalia syödessään utele ”mitä tää on”, vaan sanoo ehkä ”hei tosi hyvää tää kaali muuten”.
On erinomaista, kun kaali leikkaa… Siinä hetkessä pääsee oivalluksen kirkkaille lähteille ja ajatuksen puro alkaa solista. Jossei sentään ihan kassapoikamaisia tietämättömyyksiä esitäkään, niin saadessaan kysymykseensä vastauksen pääsee eteenpäin. Tietojen välittämiseen ja vuoropuheluun on eittämättä koko ihmiskunnan kehityskin osittain perustunut.
Mitä, missä, milloin, miksi ja miten -ritirimpsu opetetaan jo peruskoulussa, toimittajakoulutuksessa rimpsua syvennetään entisestään. Tyttö juoksee lujaa aamulla kadulla ehtiäkseen kouluun vaihtuu vain muotoon Kuski käänsi nopeasti rattia ja ohjasi autonsa ojaan välttääkseen puskasta eteen syöksynyttä hirveä…
Asiakasmediabisneksessä kysymyksillä on voimaa etenkin siinä vaiheessa, kun ryhdytään kuumeisesti pähkäilemään uuden asiakkaan bisnestä ja siihen liittyviä mediaratkaisuja. Mitä olemme tekemässä, missä ympäristössä toimimme, milloin lähestymme asiakkaan asiakasta, miksi ihmeessä teemme, toimimme ja lähestymme sekä miten hoidamme kaiken hienosti kotiin – itse asiassa kahteen kotiin. Tyytyväisyyden pitää asua kahdessa talossa: asiakkaan ja asiakasmediaa tekevien pytingeissä.
Viiden kysymyssanan litanialla saavuttaa oivia paalupaikkoja, joista pääsee ampaisemaan sille oikealle tielle. Sallittakoon vielä yksi kielikuva: tietä ei voi loputtomiin ajeskella, varikkoja tarvitaan. Varikolla huolletaan, esitetään jälleen sama ritirimpsu, päivitetään nykytila, jotta päästäisiin taas eteenpäin muuttuvissa maisemissa.
Summa summarum, mitä ihmettä vastaa kumina kysymykseen mauste-eksistenssistään? Onhan toki myös retorisia kysymyksiä, joihin vastaaminen on tarpeetonta. ”Miltä nyt tuntuu?” päätyy selostaja kysymään juuri kultamitalin voittaneelta urheilijalta. Tai ehkä kumina ei koskaan ajatellutkaan olevansa mauste, saavansa elonsa aikana moista lisäarvoa olemassaololleen.
Asiakasmedian tekijänä ei voi ottaa kuminan roolia, kun luojan luomaa parantaa ei voi. Maustesaralla asiakasmedian tekijä on omimmillaan: olemassa olevasta otetaan lisää hyötyä ja lopputulokset maistuvat uudelle ja ennen kokemattomalle.
Kumina sopii muuten kaaliruokiinkin. Kokeilkaahan!
Tarja Västilä, yksi monista maustemaakareista Lehdentekijöissä